" Maailmanloppu "

Yritän nukahtaa, mutten onnistu. Olen serkkuni luona yötä ja huomenna olen hänen liki 4 vuotiaan poikansa kanssa kahden. Se, etten nuku kotona tai että vietän huomisen serkunpojan kanssa, ei ole syy valveillaolooni. Minua valvottaa äkillinen ajatusteni virtaus tulevaan Maailmanloppuun. Ajatukseni harhailivat pitkään ja aloin pohtia avomieheni syntymäpäivää. Avomieheni nimipäivä ja 29. syntymäpäivä sattuvat nimittäin olemaan tuona ns. kuuluisana päivänä, jolloin Maailmanloppu on ennustettu tulevaksi. Olen ollut pitkään skeptinen kyseisen tapahtuman todenperäisyydestä, mutta jostain syystä kun päivämäärä lähenee, minut valtaakin pelko: Mitä jos Se tuleekin...
Olen lukenut artikkeleita Mayojen kalenterilöydöksestä sekä spekulaatioita uuden ajan alusta ynnä muista vastaavista, mutten saa mielestäni pelontunnetta. 
Toisaalta, odotan uteliaana kyseistä päivää. Niin moni ennustus on viitannut tuohon päivämäärään, että tuskin se ihan tavanomainen päivä tulee olemaan..?
Ajatukseni harhailivat jo niin pitkälle, että kuvittelin mielessäni hurrikaanimaisen luonnonilmiön, joka repii metsät ja talot irti maasta, jättäen jälkeensä vain kuolemaa. Näin minut, avomieheni ja kaksi kissaamme käpertyneenä yhteen peittojen alle ja puristimme lujaa silmiämme kiinni. Kun suuri hurrikaani pyyhkäisi kotimme katon irti, sanoin avomiehelleni rakastavani häntä ja pidin hänestä lujasti kiinni. Ajatukseni katkesivat siihen, sillä en uskaltanut jatkaa niitä pidemmälle.
Niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin, pelkään eniten avomieheni sekä kahden kissamme menetystä. Joskus suhteemme vaikeina aikoina olen pohtinut, kuinka itkisinkään, jos rakas perheemme rikkoutuisi. Se vie minua eteenpäin, jottei moisia pirstaleita syntyisi. He ovat minulle tärkein asia maailmassa ja vasta sitten tulee kaikki muu.
Pääsin ajatuksissani lopulta valoisampiinkin puoliin. Pohdin, josko tuo kohupäivä tarkoittaisikin kaiken hyvän alkua, jolloin rauha palautuisi yhtäkkisesti koko maapallolle. Ihmiselämä maapallolla on kuitenkin rankkaa ja haastavaa, toki johtuen vain ihmisen aivoituksellisista, maallisen mammonan hallitsemisen vimmasta ja diktatuurisen vallan halusta. Jos jokin voima maailmassa, oli se sitten maailmanloppu tai uuden alku, antaisi sysäyksen ihmismieliin, ettei kaikkea tarvitse omistaa ja että suuresta omaisuudesta on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä, se olisi paras sattuma ikinä. 
Voi evoluutio tai kaikkietietävä Luoja, mikäli koskaan enää tulee mieleen uusi ihmisenkaltainen rotu, niin pliis, vähän enemmän järkeä päähän.. ;) Kiittooos!

Tarot

Minun on ihan pakko vielä puhua eilisiltaisesta hämmentävästä kokemuksestani, jon koin lukiessani elämääni Tarot-korteilla. Vaikka yritin kertoa itselleni, ettei näihinkään kortteihin ole välttis uskominen, en kertakaikkiaan voinut unohtaa lukemaani.

 Tarot-kortit antavat moniulotteisen vastauksen kysymyksiisi. Niinpä päätin kokeilla niitä itseeni ( koska se ei kuulemma ole kiellettyä ). Luin ensin korteista, mitä tulevaisuuteni tuo tullessaan suhteessa menneisyyteeni ja nykytilanteeseen. Kortit näyttivät suhteellisen mukavaa tulevaisuutta, mikäli ymmärrän pysyä nöyränä ja vastaanottavaisena.
  Sitten kysyin korteilta minua pitkään askarruttaneen kysymyksen: "Saanko ikinä lapsia?"
( kysymys kumpusi siitä, koska minulle on kerrottu tutkimusten perusteella, etten välttämättä ikinä tule saamaan lapsia )
Aloin jakaa kortteja pöytään tiettyyn ristinomaiseen muodostelmaan. Katsoin menneisyyttä, lähitulevaisuutta, minua itseäni, tulevaisuutta pidemmältä ajalta sekä lopputulosta. Kortit kertoivat minun saavan lapsia lähitulevaisuuden aikana, mikäli ymmärrän pysyä nöyränä ja vastaanottavaisena.
  Kiinnostuin korttien lukemisesta niin, että katsoin kohtaloani seuraavan 12 kk ajalta. Sain suoranaisen shokin, kun maalis-huhtikuun kohdalle ilmestyi vauvauutisia. Lisäksi kortit kertoivat suurista muutoksista, onnesta, mahdollisesta avioliitosta, mutta ennenkaikkea raskaudestani.

Mieheni vain nauroi kun kerroin hänelle tämän ja ilmoitti, että pitääpä ensi vuoden puolella olla erityisen varovainen. Saa nähdä olenko koko ensi vuoden selibaatissa, etten vain tule pelkästä hipaisustakin raskaaksi, sillä vaikka toivon lasta tai lapsia perheeseemme, en ole vielä valmis ihan näin pian äidiksi.

Kataisen turpavärkki

Nyt en voi enää ymmärtää tätä.. Sen kerran kun Jyrki Kataisen suusta pulppuaa muutakin kuin paskaa, ihmiset käsittävät väärin. Ymmärrän kyllä, ettei tällainen lapseton nuori flikkasihminen voi ymmärtää lapsiperheiden arkea ( vaikka olenkin saanut seurata sitä hyvin läheltä ). Mutta kyllä nuo friikkimammat ovat nyt käsittäneet asiat väärin.
  On totta, ettei äitinä oleminen ole mitään ruusuilla tanssimista. Kestää jonkin aikaa ensin tajuta, miten kiinni ensinnäkin olet lapsessa ja ilman sinua, lapsi voi kuolla. Se on suuri taakka kantaa. Monesti minun ikäiseni alkavat ( varsinkin parisuhteen myötä ) haaveilla lisääntymisestä ja siitä suuresta onnesta, joka saapuu lapsen tulon mukana. Kaikki vain ei aina mene juuri näin.
  Työikäiset ja työtä tekevät naiset, jotka tulevat äideiksi, luulisi heidän olevan kiitollisia Kataisen ehdotukseen. Voin vain kuvitella, minkälainen shokki on palata kokoaikaiseen työhön yhtäkkiä pitkän äitiysloman jälkeen. Parhaimmassa tapauksessa äitiysloma voi kestää parisenkin vuotta, yleensä kuitenkin vauvan ollessa 10-12kk ikäinen. Lisäksi, mikäli perhesuunnitelmat jatkuvat ja halutaan toinen, äiti voi olla poissa yhtäkyytiä ehkä neljäkin vuotta. Tuollaisen ajan jälkeen ei ole helppoa palata työelämään suorin kintuin.
  Tämän vuoksi puollan itse Kataisen ehdotelmaa aloittaa äitiyslomalta palaavien vanhempien työ osa-aikaisesti. Itsekin teen tällä hetkellä 19,15 tuntista työviikkoa, eli puolikasta ja voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että on elämä vaan helpompaa. Toki on muistettava myös eläke, joka ei mielestäni kartu äippälomalla ollessa, joten tuollainen neljänkin vuoden työtauko on kuitenkin iso lohkaisu..
  Toivottavasti äidit ymmärtävät Kataisen tarkoittavan hyvää ehdotuksellaan, sillä ne joilla on mahdollisuus käydä töissä ja ansaita elantonsa itse, pitäkää siitä kiinni..

Luonto on lähellä

Päiväni on tuonut paljon erikoisia ajatuksia shamanismista sekä luontoon ja luonnonmukaisuuteen liittyvistä asioista. Näitä ajatuksia alkoi pulpahdella aamupäivällä, kun lueskelin Voi Hyvin-lehteä lounastauolla töissä.
Lehdessä oli juttu ekopsykologi Kirsi Salosesta. Hän kertoi luonnon voimasta helpottaa vaikeiden tunteiden käsittelyssä. Kun löytää itselleen sopivan paikan luonnon keskellä, on se itsessään jo todella terapeuttista. 
"Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että myönteiset tunteet kumpuavat usein luontoympäristöstä ja jo pelkän luontokuvan katsominen rauhoittaa mieltä ja laskee verenpainetta", kertoo Salonen.
Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, sillä monesti kaikkein mieluisin paikka löytyy esim. omalta takapihalta. Keskustelin aiheesta myös erään vanhemman työtoverini kanssa ja hän kertoi rentoutuvansa nimenomaan omalla takapihallaan. Hän menee aivan tonttinsa reunamalle aidan viereen, metsän lähelle ja kuuntelee lintuja ja tarkkailee niitä.
Mutta kenellä nykypäivänä on aikaa pysähtyä näin? Itse asun metsän lähellä, mutta ydinkeskustasta saa taivaltaa jonkin matkaa, että pääsisi kunnolla metsään kuuntelemaan ihan vain luonnon ääniä. Nykyään autotiet menevät keskellä metsää ja puita raivataan kasvavien kaupunkien tieltä. 

Iltapäivällä, töiden jälkeen menin Musiikkiterapiaan, jossa tapaan muita ryhmäläisiä. Kuuntelemme musiikkikappaleita ja keskustelemme niistä heräävistä ajatuksista ja kerromme tunteistamme joko musiikkiin tai miltä yleensä tuntuu. Tällä kertaa ryhmän toinen ohjaaja oli valinnut hyvin salaperäisen musiikin. Se toi minulle mieleen Shamaanit tanssimassa ja vaipumassa transsiin. Yritin etsiä netistä esittäjää ja kappaletta, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin pitkästä aikaa ihanaisen Enyan, jonka kauniit kappaleet auttavat rentoutumaan ja hiljentymään. Itse rakastan kynttilöitä ja erilaisia suitsukkeita. Kun haluan todenteolla rentoutua laitan rykelmän kynttilöitä palamaan, yhden suitsukkeen tai tuoksuöljyä kynttilöihin ja kuuntelen kaunista ja rentouttavaa musiikkia. Lisäksi istun joko hiljaa tyynyn tai jumppamaton päällä, makaan sängyllä tai sohvalla tai joskus jopa venyyttelen jumppapalloni kanssa. 

Suosittelen rentoutusmusiikiksi:

- Mielenrauhaa cd:t tai vastaavat
- ihan vain netistäkin hakusanaksi kirjoitettava Relaxing/Meditation music
- Gregorian Chant
- Luonnonääniä ( veden liplatus, lintujen laulu tai tuulen humina )
- Kohdun äänet
- China music
- Piano music
- Guitar music

Ja tässä musiikinkuuntelussa ei ole tärkeintä vain rauhallisuus vaan se, että sinä rentoudut siitä. Edellämainitut ovat vain niitä, joita minä itse tykkään käyttää. Mutta suosittelen rentoutumista ainakin kerta viikkoon, sillä se laukaisee kaikenlaisia jännityksiä ja stressiä.




Laitan lopuksi vielä linkin tästä shamaani aiheestani:

http://www.shamaaniseura.fi/sh22.htm

..aatos..

... mieleni on tyhjä
tyhjempi kuin syvä kuilu,
jonka pohjalla ei ole
edes hiekanjyviä

kehoni on hiljaisuus
se ei värähtele,
se ei naura,
se ei edes sure

olen vain

minut hätkäyttää
todellisuuteen naapureiden riitely

he huutavat

kehoni värähtää ja vavahtelee
mieleni sykkii

ajatuksien virta kiihtyy

liikahdan,
otan tupakan
ja poltan sen

olen balanssissa