LiirumLaarum

Ihminen valittaa jatkuvasti. Sää on yleensä yksi lempi aiheista, varsinkin, kun ei ole muuta juteltavaa. Milloin on liian kuumaa tai kosteaa ja toisinaan on liian kylmää ja koleaa. Meidän suomalaisten luulisi tottuneen sään vaihteluihin, kun kerran olemme kautta aikain eläneet juuri näillä leveysasteilla. Siltikin.. jatkuvaa valitusta. Olen siis syyllistynyt moiseen itsekin, sitä en kiellä. Miksemme kuitenkin vain voisi nauttia joka hetkestä.
 On ollut suuri onni päästä seuramaan pienten lasten elämää. He ovat niin onnellisia pienistä asioista. Toisinaan he surevatkin pienimmistä asioista. Miksen minä voisi olla samanlainen, iloita arjen pienistä onnistumisista suuresti?
Minä olen ollut aina sitä mieltä, etten suostu muuttamaan elämääni harmaaksi arjeksi, jossa on vain silloin tällöin välkähdys väriä. Ei. Minä en suostu moiseen. Olen kuullut asiasta niin paljon ja nähnyt näitä väsyneitä harmaassa arjessa raahustavia, etten todellakaan halua samanlaista itselleni. Ymmärrän toki, jos on vaativa työ tai opiskelee tai tekee jopa molempia samanaikaisesti, on pieniä lapsia ( tai vähän isompiakin ) ja mahdollisesti parisuhde voi huonosti tai on yksinhuoltaja, ystäväpiiri pienenee, kun heitä ei ehdi nähdä ja lopulta sitä vain huomaa raahustavansa siinä kamalan synkässä ja harmaassa arjessa, josta pois pääsy on hankalaa.
 Ei minulla itsellänikään nyt niin hyvin elämä luista, että siinä olisi leuhkimisen varaa, mutta olen joka tapauksessa päivittäin onnellinen. Olen huomannut uuden toimenkuvani myötä, kuinka jaksan paremmin työpäivän jälkeenkin. Touhuilen kotona, järjestelen, otan itselleni pieniä projekteja kuten vaatekaapin siivous ( moni nainen tietää tämän olevan ikuinen projekti ) tai papereiden järjestely tai ihan vain roskien lajittelun aloittaminen ja pieni siivous. Olen tavattoman tyytyväinen itseeni, sillä ei tarvitse mennä kovinkaan monta hetkeä taaksepäin, kun mielenterveyteni oli niin matala, etten jaksanut siivota. Pyykit saattoivat lojua lattioilla viikkoja, tiskivuori nousi nousemistaan, imuroinnista ei ollut puhettakaan saati mistään pölyjen pyyhinnästä tai lattianpesusta. Mattojen tamppaus meinaa vieläkin olla liian ylivoimainen tehtävä, mutta toisaalta olen antanut sen itselleni anteeksi. Sillä jos seurustelee yhtä siivousintoisen henkilön kanssa, kuin minä, huusholli näyttää ennen pitkää siltä, mitä se oli edellisessä asunnossamme. Eli suomeksi.. meillä oli paljon pieniä kissoja sohvan - ja sängynaluset ja nurkat täynnä. Tosissaan niitä vaatemyttyjä kohosi makuuhuoneen lattialle pieniksi keoiksi ja hirveän kissankarvan peitossa. Sieltä piti sitten löytää puhtaat likaisista. Välillä esikoisemme Miisa-kissa ahdistui siivottomuudesta niin paljon, että pissi vaatteiden ja laukkujen päälle. Siitä lähtien hänen nimensä on ollut Pissi-Miisu. Eikä siinä vielä kaikki. Hankimme toisen karvapallon Miisan seuraksi ja karvan määrä oli viisi kertaa kamalampaa.
  Vieläkin puistattaa nämä kokemukset, sillä tilanne kärjistyi lopulta niin pahaksi, että jouduimme turvautumaan siivouspalveluun. Hinta vain kirpaisi niin, että heidän urakkansa jäi lyhyeen ja kaikki palasi entiselleen. Onneksi armas serkkuni on siivoushullu ( ihan oikeasti hänellä on joku mania asiasta ) ja pelasti meidät. Hän kävi kahden viikon välein ( toki hän sai korvauksen tekemästään työstä ). Siinä sai meikäläisen mielenterveys, sekä pienet karvakasat kyytiä, kun serkkuni tuli paikalle.
 Nykyään emme enää tarvitse hänen apuaan, koska voin paremmin ja jaksan siivota. Nyt minulla on voimia myös patistaa avopuolisoni siivoukseen mukaan ja joskus suorastaan käsken häntä. Siltikin olen huomannut, että jos haluan kotini oikeasti siistiksi, avokkini saa luvan vain tiskata ja pestä pyykit..

Huumorilla työ mieluisaksi

Olen häkeltynyt itseeni, suorastaan yllättynyt. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, mitä viime kuukaudet ovat tuoneet esiin. Ensinnäkin, uhkun suurta tarmoa. Vaikka painonpudotus on lähtenyt huonosti etenemään, en lannistu, vaan pusken eteenpäin. Yritän tuoda itsestäni parhaimpia puolia esiin jatkuvasti ja minun parhain puolenihan on sosiaalisuus. Välillä minua saa kutsua papupadaksi, sillä tämä turpavärkki ei vain millään meinaa pysyä kiinni ja tällä kommentilla en tarkoita henkilökohtaisten asioiden purkamista tai salaisten asioiden juoruilua. En ymmärrä, mistä sitä juttua meikälikalla oikeen riittää.
Töissäkin minulle eräs potilas haastoi, etten varmaan pysy hiljaa edes 5 minuuttia ja oikeassa hän oli. Minusta on ihanaa, kun vain nauran ja hymyilen ihmisille ja saan heidätkin hyvälle tuulelle. En pelkää näyttää hölmöyttäni ja huumorin avulla olenkin selvinnyt monesta kiperästä tilanteesta.
Huumori on minun työssäni hyvä lähestymistapa, kun keskustelen vieraiden ihmisten kanssa, opastan heitä ja kuuntelen heitä. Tietenkään ihan aina ei kannata aloittaa huumorilla, tilanteesta riippuen. Minä ja kollegani puollamme huumoria käytettäväksi varsinkin sosiaalisessa työnkuvassa. Eräs kollegani oli kirjoittanut cv:hensä pitkän työhistorialitannian perään: " Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen, joita käytän työelementteinäni." Johon haastattelija oli tokaissut, että sosiaalisuus on aina hyvästä, mutta huumorintajua ei tarvita mihinkään. Uskomatonta sanon minä. Olemme yrittäneet "markkinoida" huumorintajun käyttöä työpaikallamme. Jotkut ovat ottaneet oppia, mutta sitten löytyy tämä tietty ryhmä, joka tosiaan on sitä mieltä, ettei huumori kuulu työpaikalle. Itse olen käyttänyt huumoria työssä apuvälineenä jo neljä vuotta ja aion käyttää tulevaisuudessakin.

Kesälomareissu

Näin on jälleen alettava poruamaan kulunutta kesää. Voi kun olikin märkä kesä, satoi vaan koko ajan. Harmittaa, kun kauniita päiviä oli vähän ja silloinkin oli niin hiostavaa, ettei pystynyt juuri kättään nostamaan. Minunkin lomani oli ja meni. Ihan ite-eestään.

Kävin sentään parin päivän mittaisen reissun heittämässä armaan avopuolisoni, hänen pikkuveljensä ja ystävänsä kanssa. Kyllä, olin ainoa hamehelma jälleen äijäporukassa. Mutta en valita, sillä minä sain olla prinsessa.. Ei. Kuningatar, joka tosin maksoi koko touhun lähes kokonaan. Meillä oli todella hauska reissu. Vaikka auringonpaiste jäi vähäiseksi, pääsimme kuitenkin shoppailemaan, kokeilemaan kanootilla menoa ja frisbeegolfaamaan hyttysparven syöttinä :)

Matkamme suuntasi aluksi Jyväskylästä Pieksämäen kautta Varkauteen, jossa lähinnä kulutimme aikaa kiertäen kaunista kaupunkia ( emme käyneet museossa tai muussakaan vastaavassa, koska avopuolisoni ei ole kulttuuri-ihmisiä ). Kävimme syömässä kiinalaisen lounaan, joka oli minun kohdallani pienoinen fiasko. Muu ruoka oli erinomaista, sillä en ollut ensi kertaa pappia kyydissä, mutta alkukeitto etoi minua lähinnä ulkonäkönsä vuoksi. Pojat söivät ja kommentoivat keiton makua, mutta koska olin saanut keitosta inhottavan mielikuvan päähäni, en kyennyt enää edes maistamaan sitä ( Mielikuvani: Siittiöitä limaiseen sylkeen sekoitettuna ja porsaan läskikönttejä ). Etomiseni meni jo niin pitkälle, että jouduin siirtämään keiton kauemmaksi ja käymään ulkona raittiissa ilmassa. Kun palasin pöytään, lounasannokseni kanaa punaviinikastikkeessa oli saapunut. Maku ja ulkonäkö miellyttivät ja söin hyvällä ruokahalulla. Keiton alkuperä ja höysteet jäivät arvoitukseksi..
Suuntasimme kaupoille ruoan jälkeen ja lähdimme ajelemaan kohti Leppävirtaa, jonka leirintäalue Mansikkaharjulle olimme varanneet mökin. Paikka oli ihana, mökki perinteikäs ( ei siis mitään krumeluureja ) ja sijainti mitä upein. Pojat lähtivät kauppaan lainapyörillä ja minä menin siistiytymään. Mökkimme sijaitsi aivan suihku/wc/keittiötilojen vieressä. Mökin hinta oli 62€ / 22h ( eli mökki luovutettiin klo 14 ja poistuminen oli klo 12 ), mutta koska tykkäsimme heistä facebookissa, saimme 2 € alennusta hinnasta. Aurinko paistoi, joten lähdimme kokeilemaan kanootteja ja kajakkeja. Avokkini ja hänen ystävänsä menivät kajakeilla ja minä menin pikkuveljen kanssa kanootilla. Ne kuuluivat vuokrahintaan. Meno oli jokseenkin heppoista, aluksi, mutta kukaan meistä ei kastellut edes varpaitaan. Ihana aurinko paistoi täydeltä terältä järvelle ja me pienet olennot menimme aivan veden rajalla ja kiersimme suihkulähteen. Pian taivas alkoi keräämään ukkospilviä ja meille tuli kiire takaisin omaan rantaan. Selvisimme juuri ja juuri takaisin omaan mökkiimme, kun alkoi satamaan kaatamalla. Siinä me oleskelimme illan muutama olut seurana ja tietenkin Taivaan Pilarit- lautapeli.

Seuraavana päivänä suuntasimme Kuopion Ikeaan. Kävimme ensin kiertelemässä Citymarketin kauppakeskusta ja siitä menimme Ikeaan ja kyllä sieltä tarttui yhtä sun toista mukaan. Ikeasta suuntasimme Suolahteen, tarkoituksena päästä poimimaan mansikoita, mutta vaikka Suolahti markkinoi itseään Mansikkakaupunkina, tori oli jo kiinni, eikä missään mainostettu mansikan puolikkaastakaan mitään. Olimme hieman pettyneitä, mutta saimme kuitenkin ikuistettua Kari Tapion muistomerkin kameraan ja lukea hänen tunnetun kappaleensa sanat Myrskyn Jälkeen.
Avopuolisoni oli ottanut selvää paikallisesta frisbeegolfradasta, jonne suuntasimme. Maasto oli vaikeakulkuista ja radat jokseenkin hankalia, mutta ne olisi vielä kestänyt. Nimittäin ääretön hyttysparvi alkoi leijailla ympärillämme,  varsinkin, kun ilma oli kostea, vasta oli satanut vettä ja maasto oli metsikköä. Itikkasumute oli tietenkin autossa ja jalkani ovat vieläkin pienillä paukamilla. Reitti oli 18 koria, joka kiemurteli edestakaisin metsikön ja hiekkakentän välillä. Minä pistin pillit pussiin 9. korin jälkeen, koska olin hikinen, väsynyt, hytyköiden ja paarmojen paukamilla ja kaikenlisäksi taitoin nilkkani huonojen ulkoilukenkieni vuoksi. Lähdin autolle ja onnekseni löysin viileää juomista takapoksista. Tuuletin kostean ja hikivarpailta haisevan automme ja lepäilin poikia odotellessani.
Kun pojat tulivat takaisin, suuntasimme Hankasalmea kohti. Kävimme matkan varrella ruokailemassa Koskelossa, jossa pikkuveli söi super-aterian. Laitan kyseisestä burgerista kuvia, kun ehdin :)
Koskelon vieressä oli tukkumyymälä, jonka pihasta sain halvemmalla ostettua tuoretta mansikkaa 2 x 4-5kg. Vein toisen laatikon mummolleni.
Hankasalmelle päästyämme, kävimme ostamassa ruokatarpeita Jari-Pekasta, avokkini vanhempien mökille, jossa viettäisimme seuraavan yön, mutta hinnat eivät juuri imarrelleet, sillä 1,5l lähdevesipullokin maksoi 2,50€. HUHHHUH!
Mökillä laitoimme saunan tulille ja nautimme vain olostamme pelaten lautapelejä, saunoen ja nukkuen hyvät unet.

Seuraavana aamuna meitä odotti ällistyttävä näky, sillä kaikki ruokatarpeemme lojuivat pitkin pihaa. Onneksi asialla ei ollut karhu tmv. vaan varisjoukko. Olimme nälkäisiä ja kahvihammasta kolotti, joten soitin mummolleni, joka asuu Lievestuoreella ( lähellä Hankasalmea ), että tulemme käymään ja siellä saimme ihanan tuoretta leipää, kahvia ja pullaa. Vein mummolleni mansikkalaatikon ja hän oli kovin mielissään. Tästä suuntasimme kotiin päin.

Tällainen oli minun kesäni lomareissu..
Tosin parin vkon päästä siitä, eli heinäkuun viimeinen viikonloppu oli Muuramen Naama-festarit, joissa kävimme nauttimassa auringosta, ystävistä, alkoholista ja hyvästä musiikista..