Huumorilla työ mieluisaksi

Olen häkeltynyt itseeni, suorastaan yllättynyt. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, mitä viime kuukaudet ovat tuoneet esiin. Ensinnäkin, uhkun suurta tarmoa. Vaikka painonpudotus on lähtenyt huonosti etenemään, en lannistu, vaan pusken eteenpäin. Yritän tuoda itsestäni parhaimpia puolia esiin jatkuvasti ja minun parhain puolenihan on sosiaalisuus. Välillä minua saa kutsua papupadaksi, sillä tämä turpavärkki ei vain millään meinaa pysyä kiinni ja tällä kommentilla en tarkoita henkilökohtaisten asioiden purkamista tai salaisten asioiden juoruilua. En ymmärrä, mistä sitä juttua meikälikalla oikeen riittää.
Töissäkin minulle eräs potilas haastoi, etten varmaan pysy hiljaa edes 5 minuuttia ja oikeassa hän oli. Minusta on ihanaa, kun vain nauran ja hymyilen ihmisille ja saan heidätkin hyvälle tuulelle. En pelkää näyttää hölmöyttäni ja huumorin avulla olenkin selvinnyt monesta kiperästä tilanteesta.
Huumori on minun työssäni hyvä lähestymistapa, kun keskustelen vieraiden ihmisten kanssa, opastan heitä ja kuuntelen heitä. Tietenkään ihan aina ei kannata aloittaa huumorilla, tilanteesta riippuen. Minä ja kollegani puollamme huumoria käytettäväksi varsinkin sosiaalisessa työnkuvassa. Eräs kollegani oli kirjoittanut cv:hensä pitkän työhistorialitannian perään: " Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen, joita käytän työelementteinäni." Johon haastattelija oli tokaissut, että sosiaalisuus on aina hyvästä, mutta huumorintajua ei tarvita mihinkään. Uskomatonta sanon minä. Olemme yrittäneet "markkinoida" huumorintajun käyttöä työpaikallamme. Jotkut ovat ottaneet oppia, mutta sitten löytyy tämä tietty ryhmä, joka tosiaan on sitä mieltä, ettei huumori kuulu työpaikalle. Itse olen käyttänyt huumoria työssä apuvälineenä jo neljä vuotta ja aion käyttää tulevaisuudessakin.