Osastopummina

On jokseenkin pelottavaa, kun olet töissä suuressa organisaatiossa ja yhtäkkiä joudutkin tämän organisaation sisään itse hoitoon. Tokihan olen käyttänyt oman työpaikkani palveluja ennenkin, mutten koskaan tällä tavoin.
Minulle tuli parisen viikkoa sitten kutsukirje sisätautien osastojaksolle. Säikähdin hieman, että mitä tämä tarkoittaa, epäilläänkö minulla jotain vakavampaakin, kun en voinut mennä poliklinikkatutkimuksiin. Olin ahdistunut, peloissani ja aivan vapisin kotona kirje kädessäni. Odotin kumppanini saapumista ja yritin puhua hänelle kirjeestä. Lopulta vain änkytin..
Soitin seuraavana päivänä osastolle kysyäkseni heidän ajatustaan osastojaksostani. Ajattelin, että eihän heillä varmaankaan ole mitään syytä pitää minua siellä yön yli, joten kyseessä on vain yhden päivän tutkimuskäynti. Osastolta kuitenkin sanottiin, että minun tulee varautua jäämään yöksi. Tämä sai minut mietteisiin uudestaan.

Tällä hetkellä olen täällä osastolla ja todellakin, joudun jäämään yöksi. En tiedä, mitä lääkäri epäilee, tai epäileekö mitään, mutta aamulla minusta tongittiin aimo kasa verta putkiin. Lisäksi kävin vatsan UÄssä, mutta siinä ei näkynyt poikkeavaa. Ainakin myös varmistui, etten ole raskaana :D

Nyt odottelen huomiseen saakka. Olen jokseenkin turhautunut tähän joutenoloon, minulla olisi ollut työpäiväkin tänään ja huomenna, mutta ne jäävät nyt väliin. Mietin tuossa jo hetken, että painuisinko osastolta aamulla suoraan töihin, mutta sitten lääkäri sanoi, ettei voi tietää, joudunko jäämään vielä pidemmäksikin ajaksi. Tämä lause pysäytti minut ja päätin ottaa vain rennosti. Ristikko, lehdet, tv, tietokone ja sänky, luulisi olevan unelmaa.. Vaan ei tällaiselle suhteellisen hyväkuntoiselle nuorehkolle naiselle..