Taas se Joulu tulee

Olen henkilö, joka ei välitä joulusta. Joka ikinen vuosi ihmettelen näitä jouluhenkisiä, jotka tahtovat jo marraskuussa laittaa kyntteliköt sun muut jouluvalot esille, ostelevat lahjoja pitkin vuotta ja rallattelevat joulusävelmiä innosta puhkuen.

Minua lähinnä ahdistavat ensinnäkin tämä pimeys sekä liukkaat kelit. Tosin niitä liukkaita ei ole vielä juurikaan näkynyt. Pimeyttä sen sijaan riittää ja se tuntuu lohduttomalta ja väsyttävältä. Vielä pitäisi kestää pari kuukautta.

Jälleen tänäkin vuonna sain kuulla, että rakas kumppanini on joulun töissä. Sen sijaan, että olisi ollut hänen vuoronsa viimein viettää joulua kanssani edes hieman, hän tarjoutui tekemään töitä. Päätin, etten käy sukulaisissa, vaan olla mökötän kotona television ääressä. Voi toki olla, että pyörrän vielä päätökseni, kiitos rakkaan äitini, joka vasta jouluihminen onkin. Hänen tykönä tuoksuu aina vastaleivottu leipä ja jos hyvin käy, marjapiirakka. Jouluruoatkin hän tekee aina itse ja siitä iso hatunnosto hänelle. Monet eivät nykypäivänä jaksa alkaa väkertämään karjalanpaistista lähtien kaikkea joulupöytään. Ja maistuuhan itsetekemä aina paremmalle.
Täytyy tosin myöntää, etten juurikaan perusta jouluruoista, saati kinkusta. Onneksi äiti tekeekin minulle aina makaronilaatikon muiden laatikoiden lisäksi.

Mutta jotta negatiivinen sävyni edes hieman hellittäisi, sanottakoon, että tykkään antaa joululahjoja. Siitä tulen hyvälle mielelle. Ja jälkeen päin on mukava kuulla, kuinka lapsi ihastui pakettiensa sisältöihin ja sai juuri sitä, mitä toivoi. Usko Joulupukkiin on vahva.

Päätän tämän toivottamalla kaikille rauhallista joulun aikaa.