" Maailmanloppu "

Yritän nukahtaa, mutten onnistu. Olen serkkuni luona yötä ja huomenna olen hänen liki 4 vuotiaan poikansa kanssa kahden. Se, etten nuku kotona tai että vietän huomisen serkunpojan kanssa, ei ole syy valveillaolooni. Minua valvottaa äkillinen ajatusteni virtaus tulevaan Maailmanloppuun. Ajatukseni harhailivat pitkään ja aloin pohtia avomieheni syntymäpäivää. Avomieheni nimipäivä ja 29. syntymäpäivä sattuvat nimittäin olemaan tuona ns. kuuluisana päivänä, jolloin Maailmanloppu on ennustettu tulevaksi. Olen ollut pitkään skeptinen kyseisen tapahtuman todenperäisyydestä, mutta jostain syystä kun päivämäärä lähenee, minut valtaakin pelko: Mitä jos Se tuleekin...
Olen lukenut artikkeleita Mayojen kalenterilöydöksestä sekä spekulaatioita uuden ajan alusta ynnä muista vastaavista, mutten saa mielestäni pelontunnetta. 
Toisaalta, odotan uteliaana kyseistä päivää. Niin moni ennustus on viitannut tuohon päivämäärään, että tuskin se ihan tavanomainen päivä tulee olemaan..?
Ajatukseni harhailivat jo niin pitkälle, että kuvittelin mielessäni hurrikaanimaisen luonnonilmiön, joka repii metsät ja talot irti maasta, jättäen jälkeensä vain kuolemaa. Näin minut, avomieheni ja kaksi kissaamme käpertyneenä yhteen peittojen alle ja puristimme lujaa silmiämme kiinni. Kun suuri hurrikaani pyyhkäisi kotimme katon irti, sanoin avomiehelleni rakastavani häntä ja pidin hänestä lujasti kiinni. Ajatukseni katkesivat siihen, sillä en uskaltanut jatkaa niitä pidemmälle.
Niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin, pelkään eniten avomieheni sekä kahden kissamme menetystä. Joskus suhteemme vaikeina aikoina olen pohtinut, kuinka itkisinkään, jos rakas perheemme rikkoutuisi. Se vie minua eteenpäin, jottei moisia pirstaleita syntyisi. He ovat minulle tärkein asia maailmassa ja vasta sitten tulee kaikki muu.
Pääsin ajatuksissani lopulta valoisampiinkin puoliin. Pohdin, josko tuo kohupäivä tarkoittaisikin kaiken hyvän alkua, jolloin rauha palautuisi yhtäkkisesti koko maapallolle. Ihmiselämä maapallolla on kuitenkin rankkaa ja haastavaa, toki johtuen vain ihmisen aivoituksellisista, maallisen mammonan hallitsemisen vimmasta ja diktatuurisen vallan halusta. Jos jokin voima maailmassa, oli se sitten maailmanloppu tai uuden alku, antaisi sysäyksen ihmismieliin, ettei kaikkea tarvitse omistaa ja että suuresta omaisuudesta on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä, se olisi paras sattuma ikinä. 
Voi evoluutio tai kaikkietietävä Luoja, mikäli koskaan enää tulee mieleen uusi ihmisenkaltainen rotu, niin pliis, vähän enemmän järkeä päähän.. ;) Kiittooos!