Työpaikkakiusaaminen

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, monilla työpaikoilla tapahtuu syrjintää, rasismia, sanallista kiusaamista ja joskus jopa fyysistä kiusaamista. Sana "kiusaaminen" yhdistetään usein lapsien ja nuorten keskuudessa tapahtuvaa kahinaa ja haukkumista. Aikuisten keskuudessa kiusaaminen tarkoittaa, että jätetään pois työyhteisöstä, annetaan "paskimmat" työtehtävät, ei kutsuta yhteisiin ajanvietteisiin ja annetaan rajua " EI kehittävää" palautetta joko suoraan tai työnantajan kautta.

Minä itse olen joutunut monessa paikassa työpaikkakiusatuksi. Olen joutunut vaihtamaan yhden työnantajan sisällä lukemattomia kertoja työyksikköä ja aina minua ei ole otettu vastaan ilolla. Sanotaan, että joka työpaikassa on ainakin yksi norsunvitunnaama, joka kohtelee niin vanhoja kuin uusiakin työkavereita ala-arvoisina. Tämä henkilö on usein ollut tässä työpaikassa jo monia vuosikymmeniä ja pelkää, että uudet työntekijät syrjäyttävät hänet tai ettei hänen työpanostaan enää arvosteta. Hän purkaa pelkoaan naljailemalla toisille työntekijöille ja valittamalla työnantajalle muiden huonosta työnjäljestä.

Tietenkin täytyy muistaa, ettei tämä kuvio ole suinkaan aina kyseessä. Me olemme jokainen omanlaisemme persoona eikä voi vaatia, että jokaisen kemiat pelaavat yhteen toisen kanssa. Koen kyllä itseni sellaiseksi, joka ainakin yrittää tulla toimeen jokaisen kanssa. Jos törmään sellaiseen henkilöön, jonka kanssa en millään pääse yksiin, välttelen tätä tai teen vain työn ja puhun vain työasioista hänen kanssaan. Se hyvä puoli työelämässä on, että he ovat vain työtovereita. Heitä ei tarvitse nähdä muulloin eikä heidän kanssaan tarvitse keskustella muusta.

Mutta niin... Minun kokemukseni aiheesta:

Olen kokenut syrjityksi tulemista. Esimerkiksi osastotyössä hoidetaan hyvinpitkälti pareittain työtehtäviä, varsinkin, jos on vaativia potilaita. Minua syrjittiin siinä, etten saanut työparia, jollei sitä ennalta minulle määrätty ja silloinkin parini usein sanoi menevänsä auttamaan toisaalle tai tekevänsä työnsä yksin. Silloin minun selkäongelmani alkoivat. Jos joskus tarvitsin apua siirtämisessä tai muussa vastaavassa, soitin usein hälytyskelloa, jotta muut tietävät tulla auttamaan tai lähdin etsimään pariani. Usein apua sai odottaa kauan ja kun en pystynyt hoitamaan kyseistä työtä yksin, minulle ärhenneltiin, koska en ollut tehnyt hoidettavia asioita ja että aamuhommat venyivät minun vuokseni. Yritin usein sanoa, että pyysin apua, kun muut istuivat kahvilla, mutta kukaan ei auttanut. Minua ei kuunneltu.. Lopulta vetäydyin omaan kuoreeni ja yritin hoitaa oman terveyteni uhalla minulle määrätyt hommat. Niin siinä kävi, että olin pitkällä sairauslomalla ja minut siirrettiin toiseen työyksikköön.

Syrjinnän lisäksi olen joutunut kuulemaan valituksia työpanoksestani.
Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että minulle on annettu joku työtehtävä, jonka olen hoitanut omasta mielestäni oikein ja tehnyt parhaani. Mutta samana päivänä tai jopa viikokin päästä minulle on tultu sanomaan ja suorastaan haukkumaan tekemääni työtä. Tällöin olen yrittänyt saada selville, mikä minulla meni pieleen ja odotan saavani palautetta, jotta opin tekemään oikein. Kehittävää palautetta ei koskaan tullut..

Pidemmän päälle, kun joutuu kuulemaan jatkuvasti ilkeää palautetta omasta työpanoksestaan, vaikka olen itse potilailta saanut hyvää palautetta, ei jaksa enää herätä aamulla töihin. Masennuksen oireita alkaa näkyä niin, ettei jaksa käydä edes suihkussa tai muuten huolehtia omasta hygieniastaan. Ruoka ei maistu ja ajatuskin työpaikalle menosta aiheuttaa ahdistusta ja itkettää. Lopulta ei jaksa enää nousta sängystä.
 Kun jäät pitkälle sairauslomalle jälleen, voit vain kuvitella, kuinka sinusta keskustellaan aamukahvipöydässä työpaikallasi. Voit miltein kuulla ne ivalliset naurut ja naljailevat puheensävyt, kun he keskustelevat sinusta. Vaivut yhä vain syvemmälle masennukseesi. Alat jopa toivoa, että pääsisit pois siitä tuskasta, joka pyörii pääsi sisällä. Olet alati vihainen ja katkera, mutta et jaksa tehdä asialle mitään...

Kun pari kuukautta on kulunut sairauslomalla ollessa, alat unohtaa työpaikkasi ongelmat. Mielesi alkaa herätellä toiveita, josko saisit siirtyä uuteen työyksikköön, jossa työnteko olisi parempaa..

Älä silti herättele turhia toiveita, sillä joka työyksikössä ja työpaikalla on ainakin se yksi norsunvitunnaama, jonka joudut kohtaamaan silmäsilmästä. Olet vahva! Sillä, kun olet lopulta kokenut ja nähnyt henkisen ja fyysisen kunnon rapistumisen työpaikkasi vuoksi, opit sulkemaan korvasi näiltä kusipäiltä ja teet loistavia työsuorituksia..

Tämä on omistettu kaikille niille, jotka olette kokeneet työpaikkakiusaamista. Eritoten omistan nämä ajatukset Enpulle <3