Viikkoa ennen töihinpaluuta alkoi suoraansanoen vituttamaan. Koko töiden alkaminen vaikutti vastenmieliseltä eikä yhtään kiinnostanut palata hikoilemaan tukahduttavaan työasuun ja kävellä tunkkaisia sairaalankäytäviä janon partaalla.
No, ensimmäinen työpäivä 4vkoon tuli kuitenkin. Heräsin aamulla yllättävän virkeänä ja nautin vahvan kahvin tupakin kera. Tuntui, ettei työnalkaminen ollutkaan niin paha asia. Hyppäsin linkkiini ja kiiruhdin keskustasta lähtevään toiseen linkkiin, jolla pääsin työpaikalleni. Flexasin itseni sisälle ja painuin hakemaan työvaatteitani liinavaatevarastosta. Ihana, vihreä, hengittämätön t-paita ja siihen kuuluvat vihreät, nekin hengittämättömät pitkälahkeiset housut..
Kun pääsin työosastolleni olin jo hiestä märkä.. Ensimmäisenä vessaan naamapesulle ja samalla puhdistan aseptisten kaavojen mukaan käteni. Haen työpuhelimeni ja painun hommiin. Minun työhöni kuuluu potilaiden kuljetus osastojen välillä sekä erilaisiin tutkimuksiin.
Tällä kertaa esimieheni olikin kehittänyt minulle uudenlaista tointa. Menisin toiselle osastolle auttelemaan hoitotyössä, sillä onhan minulle lähihoitajan tutkinto. Oli, kuin olisin astunut uuteen maailmaan, sillä en ollut tehnyt kunnon hoitotyötä ainakaan vuoteen.. Kaikki työtavat ja ergonomia olivat unohtuneet. Ihan kuin kaikki olisi pitänyt opetella uudelleen. Ajatuskaan ei luistanut...
Täytyy sanoa näin ekan työviikon jälkeen, että oli ehkä elämäni yksi parhaimmista kokemuksista ja sain kuulla, että seuraavallakin viikolla jatkaisin samaan malliin hoitotyötä.
Ihana yllätys työpaikalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti