Ystävä

Ystäviä pitäisi tavata useammin. Tapasin eilen pitkästä pitkästä aikaa erään ystäväni, johon tutustuin aikoinaan työnmerkeissä. Olimme eri planeetoilta tuolloin, mutta joku vaan synkkasi. Niinpä tapailimme myös vapaa-ajalla. Kummallakin on tarve parantaa maailmaa. Kumpikin olemme voimakastahtoisia ihmettelijöitä. Kummallakin on hyvä huumorintaju, joka ei tosin aina pysy hyvän maun rajoissa. Mutta kelläpä pysyisi?

Viime näkemisestämme oli kulunut ainakin vuosi, ellei enemmänkin. Nykyään kun ei pysy enää ajan mukana. Sitä kulkee jatkuvasti ainakin pari kuukautta jäljessä. Kohta taas vaihtuu kuukausi ja minä junnaan edelleen tammikuun puolella..

Varmasti moni havahtuu toisinaan siihen, kuinka arki vie mukaansa oravanpyörään ja vuodet valuvat kuin vesi sormien välistä. On jopa traagista huomata täyttävänsä taas vuosia, kun tuntuu ettei edellisistä syntymäpäivistä ole kuin hetki. Sitten alkaa laskemaan omaa ikäänsä. Minä lopetin laskemisen sen jälkeen kun täytin 22.

On epäreilua, kuinka työ, harmaa arki ja mahdolliset velvollisuudet vievät suurimman osan ajastamme. Siksi onkin hyvä välillä istua hyvän ystävän kanssa kahvipöydän ääreen ja jutustella asiat järjestykseen. Pari päivää sitä pysyykin kartalla, mutta sitten taas ajantaju hukkuu arjen pyörteisiin.

Onneksi kevät koittaa pian ja silloin aion olla kartalla päivistä, hetkistä ja tunnetiloista. Tavata enemmänkin ystäviäni, käydä katsomassa pieniä vauvoja, joita sukuumme on siunaantunut lähi kuukausina. Haistella ulkoilman keväisiä tuoksuja, maistella Pääsiäisenä suklaata ja aivastella siitepölyallergiaani. Ehkä tänä keväänä muistan aloittaa allergialääkkeen ajoissa...