Kohtasin tänään hämmentävän tilanteen linja-autossa matkatessani. Linkki oli tupaten täynnä, kellon aika kertoi monen ammattikoululaisen tai lukiolaisen kotiinpääsystä. Istahdin uuvuksissa omasta työpäivästäni neljän penkkipaikan tyhjälle istuimelle ja hetken puhkuttuani väsymystäni ulos, havahduin kahden 16-17 vuotiaiden varhaisnaisen istuvan vastakkain vieressäni.
Aluksi en varsinaisesti kiinnittänyt heihin huomiota, kunnes ymmärsin heidän olevan selvästi kaverukset. He hymyilivät toisilleen ja vilkuilivat kanssamatkustajia, jonka jälkeen taas ikäänkuin nauroivat yhdessä. Tilanne ei sinällään ole itsessään hämmentävä, teinitytöt kun usein kikattelevat yhdessä muiden kustannuksella julkisilla paikoilla.
Outoa tilanteesta teki se, että molemmilla tytöillä oli kuulokkeet korvissa ja puhelin, tai mitä näitä nykyään on iphonet, samsung galaxy tabit jne.. käsissään. Hetken heitä sivusilmällä seurailtuani, ymmärsin, että he kommunikoivat toisilleen niiden litteiden laitteiden avulla. Siis kommunikoivat... He istuivat vastakkain, kuulokkeet korvissa ja K O M M U N I K O I V A T toisilleen kirjoittaen jonkin, ilmeisesti ilmaisen sovelluksen avulla.
Pohdin mielessäni, kehtaanko sanoa ääneen ajatukseni siitä, ettei minun tulisi kuuna päivänä mieleeni kommunikoida vieressä olevan kaverini kanssa jonkin sovelluksen turvin. Pidin ajatukseni omana tietonani, mutta en siltikään meinaa päästä tästä käsittämättömästä näystä ylitse.
Tähänkö nykymaailmassa ollaan menossa. Kohta emme tosiaankaan enää kommunikoi toisillemme vaan pian kaikkinainen vuorovaikutus menee litteää läpyskää näpyttelemällä ja epämääräisiä hymiöitä lähettelemällä. Vein ajatukseni jopa niin pitkälle, että kuvittelin oman työyhteisönikin vuorovaikutuksen moisten värkkien käsiin:
- Potilaan kanssa ei keskustella, kaikki lähetetään jonkin hemmetin ohjelman kautta potilaan ja omaisten tietoon.
- Lääkärit eivät enää näe henkilökohtaisesti potilaitaan vaan lukevat hoitajien raportit ja tekevät määräykset sen perusteella.
- Lääkkeitä ei jaeta, vaan ne lähetetään virtuaalisesti potilaaseen oikeana aikana.
- Synnytyksessä perheitä ei avusta kätilö, vaan litteä näyttö, joka antaa empaattisen sävyisellä äänellä ohjeita hengittämisen ymv. suhteen...
Yritän tasata hengitykseni tästä sokista ja kerätä itseni. Vaikka itsekin käytän What´s Up -sovellusta puhelimella, viestittelen facebookissa ystävieni kanssa ja vaihdan kuulumisia tekstiviestein, en suurin surminkaan tule suostumaan virtuaalikeskusteluihin, kun henkilö on lähelläni. Pysytään tässä perinteisessä vuorovaikutusmenetelmässä.. Eikö?
Tietoja minusta
- Miss Kitty Black
- Olen taiteilijaluonne. Harrastan paljon kaikenlaista, mutta minulla täytyy olla erilaisia projekteja, jotta elämäni pysyy mielenkiintoisena. Rakastan järjestystä ja niinpä kaikki asiakirjani ovat mapeissa ja askartelutavaroillanikin on jokaisella oma paikkansa. Mielikuvitukseni on vertaansa vailla, vaikka täytyy myöntää, että innovaatiokato vaivaa joskus. Tämän tekemisen ilon haluan jakaa myös muille. Sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti