Miksi?

Tervehdys pitkästä aikaa.


Minusta on alkanut tuntumaan oudolta, lähinnä tätä maailmaa ja elämää kohtaan. Olen alkanut ymmärtämään, ettei elämä ole ikuista ja kaikki tämä, mitä on nyt, häviää aikanaan. Tämän ajatuksen pohjalta suorastaan kadehdin niitä ihmisiä, jotka ottavat elämästään kaiken irti. 
Minä en uskalla ottaa suuria riskejä. Jos uskaltaisin, ottaisin ensin lainan ja ostaisin asunnon tai sitten lähtisin niillä rahoilla reissaamaan maailmaa. Sitten haistattaisin nykyiselle työpaikalleni ja sen pampuille paskat, irtisanottua itseni ensin. Sitten hakisin opiskelemaan ja asuisin pienessä tönössä, joka juuri ja juuri pysyisi pystyssä pienessä tuulen vireessä..


Mutta minä en uskalla. Vaikka olen välillä villi ja repäisen elämän risaiseksi ostamalla mansikkajogurtin sijasta appelsiinijogurttia, noin radikaaleihin tekemisiin minusta ei olisi. 


Olen alkanut vihaamaan iltalehden sivuilla ymv aikakauslehdissä lukevia tekstejä siitä, miten saada itsensä hoikaksi ja kuinka pitäisi kuntoilla, lopettaa tupakointi ymym.. Luojan kiitos, olen lakannut uskomasta kaikenmaailman hömpötyksiin.
 Sen verran masokistisuutta minusta löytyy, että odotan innolla sitä hetkeä, kun vedän viimeisen hengenvetoni ja kaikki loppuu. Tosin, minä uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, joten en sinällään saa haluamaani. Eli siis sitä, että kaikki loppuisi. Masentavaa...


Miksi ihmiset touhottavat? Miksi ihmiset asettavat itselleen tavoitteita ja päämääriä? Miksi pitää olla korkeassa asemassa? Miksi pitää olla kansanedustajia, eikö presidentti riitä? Miksi ihmiset hakeutuvat hoitoon pienimmästäkin kivusta? Miksi ihmiselle tulee burn out? Miksi on sortajia ja sorrettavia? Miksi pitää olla rahaa? Miksi??




Huokaus* näihin tunnelmiin, hyvää tiistai-iltaa :)