Kuulin tänään aivan käsittämättömän jutun työtoveriltani. Hän kertoi viime viikolla sattuneesta tapauksesta, jossa hänen 11 vuotias lapsensa oli nähnyt hourailevan narkkarin linja-autossa ja tykittänyt itseään suoneen.
Lapsi oli ilmeisesti illemmasta tulossa harrastuksistaan ja matkannut tutulla linja-autolla kotia kohti. Hän oli istunut bussin keskiosassa ja oli käännähtänyt katsomaan taakseen, jossa outo porukka piti meteliä. Lapsi-parka järkyttyi syvästi, kun ymmärsi, mitä eräs suhteellisen nuoren oloinen kaveri bussin nurkassa touhusi. Mies oli kaivanut jo valmiiksi rei,itetyn käsivartensa esille ja tuikannut ruiskun sisällön suoneensa.
Olen jokseenkin äimänä tällaisen kuulemisesta. Eikö julkiset kulkuneuvotkaan ole enää ruiskuvapaata aluetta. Ennen narkit tajusivat tykittää teiden pusikoissa tai tyhjien bussipysäkkien varjossa. Jos tämä kyseinen lapsi olisi omani, olisin huolesta ymmyrkäisenä. Uskaltaako lasta enää laittaa bussiin yksin?
Matkaan itsekin bussilla paljon ja joskus jopa monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Onko näin, ettei minun kannata istuutua kenen tahansa viereen? Onko todella todettava, että i.v. -narkit tykittävät juuri siellä, missä haluavat, välittämättä muista matkaajista? Tuskin edes kuljettaja oli tietoinen tapahtuneesta, koska ei asiaan puuttunut tietoni mukaan.
Väkisinkin mieleni tuo kauhukuvia tilanteesta, jossa moinen tykittäjä alkaa uhkailemaan muita matkustajia neuloillaan tai mahdollisesti hänellä on puukko tai jopa ase mukanaan. Hallusinaatioissaan hän valtaa koko bussin ja tappaa kaikki, jotka häntä uhmaavat. Tilanteet kärjistyvät mielessäni jopa tramaattisiin elokuvakohtauksiin asti..
Onko minun alettava maniaan asti tarkkailemaan selkäni takana tapahtuvia asioita? Olen jo aika hyvin päässyt eroon ylisuurista ahdistuspeloistani, jotka liittyvät juuri seuraamiseen, vakoiluun ymv. Nouseeko tämän tiedon myötä vanhat pirut jälleen olkapäilleni ja alan pakko-oireilemaan huolestuneena julkisilla paikoilla.
Onko maailmassa enää mitään paikkaa, missä saa olla pelkäämättä kanssaihmisen seuraavaa käännettä?
Tietoja minusta
- Miss Kitty Black
- Olen taiteilijaluonne. Harrastan paljon kaikenlaista, mutta minulla täytyy olla erilaisia projekteja, jotta elämäni pysyy mielenkiintoisena. Rakastan järjestystä ja niinpä kaikki asiakirjani ovat mapeissa ja askartelutavaroillanikin on jokaisella oma paikkansa. Mielikuvitukseni on vertaansa vailla, vaikka täytyy myöntää, että innovaatiokato vaivaa joskus. Tämän tekemisen ilon haluan jakaa myös muille. Sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti